maanantai 10. lokakuuta 2011

Kahvihetken kaurakeksit

Löydettyäni internetistä rasvattomien kaurakeksien ohjeen, päätin kokeilla reseptiä ilman sokeria (eli käyttämällä steviaa) ja runsaskuituisempana. Stevia maistui taikinassa voimakkaammin kuin itse kekseissä, joten lisäsin sitä puolivälissä paistamista lisää taikinaan. Aluksi olin hieman pettynyt, koska nämä keksit ei tosiaan olleet mitään varsinaisia mässyherkkuja, mutta tänään söin perjantaina leipomani keksit loppuun hyvällä ruokahalulla, ja totesin että ne olivatkin varsin mainio pikkumakea sammuttamaan aterianjälkeisen makeanhimon esim. kahvin seurana (jos kaapissa ei ole muita houkutuksia). Niiden ainoana huonona puolena on hieman vaivalloinen pellilleasettelu: taikinasta tuli liisterimäistä, eikä se levinnyt uunissa lainkaan. Niinpä taikina piti jo pellilleasetteluvaiheessa painella aivan littanaksi leivinpaperia vasten, ja se vei kohtalaisen paljon aikaa.

En onnistunut saamaan kekseistä rapeita. Luulen että sokeri toimii taikinassa rapeuden tuojana, mutta jos joku onnistuu (esim. paistoaikaa rukkaamalla) samaan kekseistä rapeita, niin kertokaa heti. Korostan, että odotukset ei kannata olla maun suhteen hirveän korkealla, tämän reseptin jaan lähinnä niitä lukijoita varten, jotka minun laillani pystyvät huijaamaan itseään makean syömisen suhteen erilaisilla korvaustuotteilla (eivätkä ole hirveän nirsoja). Mausta tuli hieman mieleen makea kaurapuuro.

Rasvattomat, vähäsokeriset kaurakeksit

2 dl kaurahiutaleita
1 dl kauraleseita
½ dl erikoisvehnäjauhoja
1 kananmuna
1 dl maitoa
2 tl-1 rkl sokeria tai hunajaa
steviaa

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää kananmuna ja  maito, sekoita nopeasti tasaiseksi. Tarkista stevian määrä, taikinan tulee olla mahdollisimman makeaa (makeus maistuu vähemmän kekseissä). Ota taikinasta lusikalla nokareita ja levitä ne huolellisest leivinpaperille (ohueksi keksiksi).  Paista 225-asteisen uunin keski- tai toiseksi ylimmällä tasolla 5-7 min.

ps. lisään kuvan jos ja kun teen joskus lisää näitä :)

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Monta erilaista nälkää

Lainasin kirjastosta Jan Chozen Baysin Tietoinen syöminen-kirjan. Olen lukenut sitä nyt ihan mielenkiinnolla, varsinaisten meditaatioharjoitusten pariin en ole vielä ehtinyt. Oli ihan mielenkiintoista huomata kirjaa lukiessani, että Jan oli tehnyt varsin tarkkoja havaintoja liittyen nälkään. Lukiessa tuli sellainen olo, että ehkä tietynlaista mielen tai sydämen nälkää voi olla helpompi vastustaa, jos pystyy sen syyn tunnistamaan ennen kuin alkaa syömään.

Ongelmana on vain, että sen tiedostaminen, että nälkä ei liity todelliseen tarpeeseen syödä, ei välttämättä helpota lopettamaan syömistä, ainakaan heti alkuun.  Olen taas tänä viikonloppuna ollut mummolassa ja voi jeesus että siellä oli ruokaa. Silloin kun ei syödä jotain ateriaa, on pöytä täynnä kaiken maailman keksejä ja karkkia, ja niin.. sitä ei tietenkään helpota se, että tiedän myös missä mummi säilyttää suklaata ja muita karkkeja. Minulla oli jo pienempänä tapana tsekata mummin varastot ja syödä muutama karkki, jos siellä sattui olemaan mieleisiä. No, tällä kertaa selvisin vilkaisemalla sen kaapin päälle (en pidä Tobleronesta), missä herkkuja on, mutta karkkia, suolapähkinöitä ja suklaata olen valitettavasti mättänyt pikkuhiljaa sen lisäksi, että maiston palan mummin leipomaa kakkua.

En oikein tiedä, miten voisin tällaista vastaan taistella. Pitäisi vain hokea jotain mantraa... Eikä sekään tietenkään auta, että siitä on sata vuotta kun viimeksi kuuntelin itsesuggestiota. Pitäisi ehkä tehdä uusi itsesuggestio, joka vastaisi paremmin mun tarpeita ja tätä uutta ilman nälkää-laihduttamista. Oletteko lukijat kokeilleet sellaista, että sovitte etukäteen itsenne kanssa, että syötte jonkun jutun luvan kanssa (esim. "saa maistaa yhden pienen palan kakkua ja yhden jokaista karkkia"). Toimiiko se?

Minulla on taas keskiviikkona tentti. Lupaan itselleni, että teen ensiviikonloppuna uuden itsesuggestion ja  sen jälkeen plääni on selvä: rento painonhallinta + itsesuggestio + tietoisen syömisen meditaatioharjoitukset. Jos vaan mitenkään ehdin noi kaikki tehdä edes joka toinen päivä, niin pitäisi tän homman alkaa vihdoin taas toimia hiukan paremmin. Katsoin eilen painon, ja se oli 58,4kg. Ehkä aavistuksen masentava luku, muttei vielä hirveän kaukana 57:stä. Nyt pitäisi vaan saada tää touhu takaisin raiteilleen.

sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Tähän mennessä tapahtunutta

Tilanne E:n kanssa on aika soutamista ja huopaamista. Olin eilen sunnuntaina kohtuullisen surullinen (taas kerran) erosta, vaikka koko jutusta on jo todella pitkä aika. Illalla menin sitten E:llä käymään ja kuinka ollakaan oli todella mukavaa ja hauskaa jne.. Päätin sitten kuitenkin ennen lähtöä tunnustaa et mulla oon ollut vähän surullinen vieläkin tästä erosta. E ei osannut sanoa mitään paitsi, että piti sylissä ja silitteli ja yritti sillä tavoin lohduttaa. Kotona laitoin E:lle vielä jotain viestiä, etten oleta että hän yrittäisi korjata tilannetta, mutta että on vaikea olla ikävöimättä ihmistä, jonka kanssa on niin mukavaa. Hän vastasi, että hänestäkin on aina kiva kun nähdään ja että vieläkin aina silloin tällöin ajattelee mua tyttöystävänään, kunnes muistaa et me ollaan erottu.

Tää suo, missä mä rakastan E:tä, mutta en vain mitenkään voi ymmärtää häntä ihmisenä, syvenee entisestään. Tai no, en rakasta häntä enempää, mutta mulle tulee kaikenaikaa vain entistä vahvempi tunne etten voi käsittää sitä, miten meillä on niin kivaa yhdessä, mutta samaan aikaan hän ei kuitenkaan rakasta minua. Näin! Mutta... Sovimme E:n kanssa et yritetään vielä vähän puhua, jos tää tilanne vaikka vähän sillä helpottuisi. Niin ja joo, te varmaan ajattelette, että en tosiaan tuu tällä taktiikalla pääsemään E:stä yli... Niin varmaan ihan totta tavallaan, mutta toisaalta, ajan kanssa mun on ollut kuitenkin helpompi hyväksyä, etten ymmärrä E:tä. Ja siis sekin, että suren, on tietyllä tavalla eteenpäin vievää. Ja kolmantena, muttei vähäisimpänä, olen pikkuhiljaa kaikessa hiljaisuudessa, hyväksynyt ettei E tule koskaan rakastamaan minua siten kuin haluaisin, että hän rakastaa... (Sitähän mä tässä nimenomaan olenkin surrut). Että loppuen lopuksi on vaan sitten kuitenkin löydettävä uusi miäs... Mutta sitä ennen haluaisin kuitenkin vähän paremmin päästä yli E:stä ja selvittää asiat hänen kanssaan.

Painoasiaa! En oo uskaltanut mitata painoa just nyt. Luulen et se on noin 58kg. Loppuen lopuksi mulle kävi niin, että pidin kaksi varsin kohtuutonta syöpöttelypäivää, perjantain ja lauantain, ja nyt eilen kun oon taas ollut kotona, olen syönyt varsin nätisti ja olen myöskin hyvin luottavainen tämän uuden "dieetin" suhteen, koska mulla on vahva tunne, että tää on jotain sellaista, mitä jaksan pidempäänkin ylläpitää. Tajusin vasta "Rentoa painonhallintaa"-kirjaa hieman pidemmälle luettuani, että se "ei saa kieltäytyä kaikesta", tarkoitti enemmän sellaista ehdotonta kaiken herkuttelun täyskieltoa. En oo koskaan sellaista onnistunut ylläpitämään, joten luulen et mulla ei oo ongelmaa ton liian itseltään kieltämisen kanssa. Opin Rentoa painonhallintaa kirjasta kuitenkin kolme sellaista juttua, joihin aion jatkossa kiinnittää enemmän huomiota, ja joista uskon et ne auttaa mua ylläpitämään terveelliset elämäntavat ja oppimaan pois myös syömisen ylilyönneistä (ns. repsahdukset).

1. Enemmän kasviksia! Vanha loru, mutta se on semmoinen juttu, joka mun on pakko pitää mielessä, muuten helposti määrät alkaa vähentyä. Otan tavoitteeksi, että syön kasviksia tai hedelmää jokaisella aterialla (ja joo, sallin itselleni myös hedelmät, kunhan niiden syöminen pysyy jossain 2-3 kpl/päivä). Kannattaa mieluummin syödä vaikka hieman kaloripitoisempi salaatti, kuin jättää salaatti kokonaan syömättä. Eli jatkossa sallin itselleni muutakin kuin sen 3% fetan ja kanan. Patrick Borg on ihan oikeassa siinä, että ruoasta on saatava myös jonkinlaista nautintoa, pelkästään tylsänmakuista ruokaa syövä ihminen kyllästyy ennen pitkää ja palaa epäterveellisiin ruokailutottumuksiinsa. Eli jatkossa mulle halloumisalaattia myös :)

2. Pitää syödä vähintään puolet päivän kaloreista ennen klo 16. Ja koska mun rytmi on niin aikainen, yritän syödä 2/3 päivän kaloreista klo 16 mennessä. Onneks oon aika hyvä ottamaan eväitä mukaan, niin en joudu mitään kaupan sokerijogurtteja syömään. Ja tämä muuten toimii sikäli hyvin, että illalla ei ihan oikeasti ole niin kova nälkä :).

3. Nälkää vastaan ei saa taistella. Nälkää voi ja pitääkin yrittää tyydyttää ruuilla, jotka täyttävät, mutta eivät sisällä paljoa kaloreita (kasvikset), mutta silti pitää syödä kunnes on kylläinen, nälässä ei saa kärvistellä.

Oon kyllä sinänsä kohtuullisen ylpeä itsestäni, että mulle terveellisen ruoan syöminen ei ole mikään ongelma, ja kasviksiakin mun on tosi helppo lisätä ruokavaliooni. Ja onneksi on stevia! Niin moni ruoka, esim. maitorahka, kauralesepuuro tai sokerittomat aamiaismurot, olisi kohtuullisen tylsän makuisia, jos niihin ei pystyisi lisämään makeutta (eli steviaa). Stevia on se viimeinen juttu, mikä auttaa ylläpitämään terveelliset elintavat :)