tiistai 12. heinäkuuta 2011

So you're mine, E, after all?

Sekoilua. Jep. Mulla oli sunnuntaina ja eilen todella paska fiilis koko tästä mun ja E:n jutusta, ehkä huomasittekin edellisestä kirjoituksesta… Tuntui hirveältä, et kaiken tän ajan jälkeen jokin osa E:stä oli yhä niin jumissa. Me oltiin sunnuntai-aamuna sovittu ettei nähdä kahteen viikkoon, mutta kaduin koko juttua saman tien, koska mulla oli niin kamala tunne siitä, et asiat ei kuitenkaan varmasti etene ja et me kuitenkin päädytään eroon, et päätin ottaa asiat omiin käsiini, ja kirjoitin sille, et oon surullinen, järkyttynyt ja kaikkeni antanut, enkä näe muuta vaihtoehtoa kuin eron.
E sai kirjeen eilen ja soitti heti (olin salilla, joten en vastannut) ja laittoi viestiä, et oli yllättynyt ja halus jutella ja mieluummin selvitella ongelmia kuin erota.

No, tapasin häntä eilen, eikä asiat aluksi meinanneet lähteä selviämään ollenkaan. Hän sanoi haluavansa olla onnellinen mun kanssa, mutta jokin kuitenkin esti häntä heittäytymästä täysillä. Hän ei pystynyt sanomaan mitä se oli. Kävimme läpi hänen tunteensa melkein joka asiasta, mutta melkein kaikki asiat sinänsä tuntuivat hänestä helpoilta. Hän sanoi kuitenkin, että joskus häntä vaivaavat tilanteet, joissa me ollaan yhdessä yhteisten kavereiden kanssa. Hänestä tuntui häiritsevältä, että meidän seurustelun jotenkin ehkä näkee meidän käytöksestä, mutta että kaikki ei kuitenkaan välttämättä tiedä, et me seurustellaan (itse tosin ihmettelen, jos joku ei muka tiedä).

Kysyin häneltä, olenko hänen mielestään jollain tavalla pelottava, mutta hän piti ajatusta huvittavana. Lopulta, kun olin jo täysin luovuttamassa, arvelin, että kyse kuitenkin varmaan loppuenlopuksi on siitä, että jollain tasolla häntä pelottaa, että jos hän lähtee suhteeseen täysillä mukaan, voin satuttaa häntä helpommin, sillä silloin minulla on häneen enemmän valtaa. Tuntui, että tämän ääneen sanominen sai jonkin liikahtamaan hänen sisällään, sillä yhtäkkiä hänen asenteensa muuttui kokonaan. Otin hänet syliini ja pyysin, että hän heittäytyisi edes kerran elämässään, minun takiani, eikä hän yhtäkkiä vastustellut, vaan halasimme ja katsoimme toisiamme silmiin ja minusta tuntui siltä, että hän oli yhtäkkiä paljon vapautuneempi. Hän alkoi samantien tiedustella kuuluiko jäämiseni ehtoihin myös se, että laittaisimme FB:hen julkisen päivityksen, että olemme parisuhteessa. Vastasin, ettei minulla ollut mitään pakkomiellettä asiasta, mutta kun hän kysyi uudestaan, että kuinka tärkeää se minulle oli, tajusin, että hän nimenomaan halusi tehdä sen. Vastasin, että ehkä sen voisi laittaa ja hän sanoi myös, että hänen mielestään se olisi selkeämpää ja teimme sitten statusmuutoksen saman tien.

Koko illan hän tuntui aivan eri ihmiseltä, hän hymyili enemmän ja hän heittäytyi kaikkeen halailuun ja pussailuun paljon innokkaammin… ja olen niin helpottunut! Hän jopa kysyi minulta lupaa lähteä mökille, kun hänellä sattuu olemaan useampi päivä vapaata kun itse taas olen töissä (tavallista pidempiä päiviä), vaikka ajattelin ihmeissäni, ettei hän toki minun lupaa tarvinnut. Silti siitä tuli hyvä mieli, että hän kysyi. Vielä aamullakin minusta tuntui, että kun hyvästelin hänet, hän piti minusta kiinni pidempään. Olen niin iloinen, E, älä ota tätä pois, kukaan ei saa ottaa tätä pois multa.

Paino: 57,7 kg
BMI alle 21!! Jee!!
Paino on pudonnut viime viikosta juurikin puolikiloa, hyvä hyvä!!

Nälkä painaa tänään, mutta oon huomannut, että selkeästikin mun vatsalaukkuni on kutistunut, koska en enää halua syödä yhdellä aterialla yhtä paljon kuin ennen. Eilenkin kun laitettiin yhdessä ruokaa, mä söin vain yhden hampurilaisen ja ihan rehellisesti tulin siitä niin täyteen, etten halunnut enempää. Onnistuin rehkimään salilla eilen, vaikka asiat E:n kanssa olikin selvittämättä, ja oli niin paha mieli, että olisi tehnyt mieli vain nukkua. Onneks mun kaveri oli siellä mun kanssa, muuten en varmaan oikeesti olis pystynyt siihen.

Maanantain murkinat:
Aamupala: (masentuneena) pala stevialla makeutettua piirakkaa
Lounas: kanasalaatti
Välipala: pala stevialla makeutettua piirakkaa (kauheeta, mikä lohtusyömäri oon!)
Päivällinen: yksi (itsetehty) ruishampurilainen jauhelihapihvillä
Liikunnat: kuntosaliharjoittelu 1,5 h.


4 kommenttia:

  1. Oi ihana juttu että saitte selvitettyä asiat:) Hymyilin vaan kun luin tätä.

    Ja onnea painosta:) Olen kateellinen;)

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että uskalsit olla niin avoin ja kirjoittaa myös sen kirjeenkin hänelle. Ehkä se oli hänelle vähän sellainen herätys. Joskus niitä miehiä pitää vähän herätellä, ei ne muuten tajuu.

    Mua huvittaa niin toi FB..sori..mut just ärsyttää se miten siellä kaikki on niin kiveen veistetty ja niiiiin official. Mä kerran sorruin draamaan siellä kun laitoin yhden riidan jälkeen seurustelustatukseksi et "it's complicated". Siitä saatiin jälkeenpäin hyvät naurut poikaystävän kans. Onneks en oo enää FB:ssa, mua vaan kyllästyttää ihan koko paikka.

    Kuitenkin hienoo et E on nyt sun :) Tulee vähän mieleen tosta E:stä se Entouragen "E"..hahaha. Voin kuvitella, et se on sen näkönen.

    VastaaPoista
  3. Noi parisuhdehommat osaa olla kyllä vähän kinkkisiä. Jos miestä painaa jokin niin ehei, siitä ei voi puhua. Puhuminen on kuitenkin se kaikista tärkein juttu, jos haluaa että kaikki osapuolet on onnellisia. Joten hyvä, että kerroit vihdoinkin E:lle tunteistasi ja saitte asioita puhuttua läpi. :)

    Itsekin painiskelen tässä koko ajan oman parisuhteeni tulevaisuuden kanssa. Ollaan seurusteltu nyt neljä vuotta ja kerran erottukin tässä välissä. Näin nuorena sitä miettii, että kannattaako uhrata aikaa suhteelle, jolla ei ole ainakaan velä tulevaisuutta molempien elämänsuunnitelmien(matkustelu, opiskelu ulkomailla jne.) takia..

    Tsemppiä teille, toivottavasti asiat nyt selvisi lopullisesti. :)

    VastaaPoista
  4. Kiitti niin paljon tytöt tsempistä! Mä tosiaan toivon ihan mielettömästi, et tää lähtis nyt toimimaan :). Tosiaan vähän tuntuu ihmeelliseltä, et asioiden piti mennä niin huonoksi, ennen kuin ne saattoi tulla taas paremmaksi, mutta se voi olla, et E:ltäkin löytyi oikea tahtotila vasta kun se tajus et se on oikeasti menettämässä mut.

    Mitä mitä olin tikahtua nauruun kun googlasin ton Entouragen E:n :D:D:D:D. En oo koskaan katsonut sitä, joten en edes tiennyt, et TV-vastinekin löytyy. Joo no molemmat miekkoset on komeita kyllä, mut mun E:llä on kylläkin tummempi tukka ja ruskeat silmät ;).

    Jossain määrin oon samaa mieltä tosta FB:stä, enkä mä siis varsinaisesti vaatinut statusmuutosta. Kuitenkin kun yhteiset kaverit on koko hiton kevään ja kesän kyselleet multa et "no olettekste niin kuin virallisesti yhdessä?", niin olen siihen jo vähän kyllästynyt (myös siksi koska on ollut vähän vaikea sanoa, eikä vähiten siksi, että E on toisinaan ollut vähän jarrut päällä). Et tavallaan nyt kun se lukee siellä FB-statuksessa tulee semmoinen helpotuksen tunne siitä, että joo, me ollaan nyt virallisesti yhdessä, eikä kukaan varmaan kehtaa kyseenalaistaa sitä? Tietty se on sit heti kaikkien nähtävillä, jos ero tulee, mutta tehtiin edellisen poikaystävän kanssa sillai, että pidettiin viikko eron jälkeen sitä vanhaa statusta ja otettiin se sit pois, kun molemmat oli ehtinyt selittää tilanteen kavereilleen ja perheilleen (oltiin vuosia yhessä, joten molemmat tunsi toisen perheen ja kaverit hyvin). Jostain syystä mulle se auttoikin ylipääsemistä kun ei tarvinnut jokaiselle puolitulle erikseen selittää, et on eronnut, vaan et se oli jotenkin kaikkien nähtävillä, että "Yelene ei ole enää parisuhteessa." Sehän oli totuus, joten ei se mulle erityistä tuskaa teettänyt. Mut tietty semmost ei pitäis tehdä kyl jos ei oikeesti se homma oo selkee molemmille osapuolille.

    VastaaPoista