Mulla taisi tosiaan lapsi mennä pesuveden mukana – ahdistus dieetistä ja muustakin elämästä aiheutti ahmimista. Onneksi tänään herätessäni minulla on jo paljon parempi olo. Muistin, ettei elämässäni mikään ole erityisen huonosti, meillä menee E:n kanssa hyvin, minulla on kiva asunto ja opiskelen unelma-alaani, minulla on tulevaisuus ja rahallinen tilannekin on hyvä. Miksi siis ahdistua muutamasta juustopalasta? Nyt mennään siis päivä kerrallaan.
Yritän nyt vaihteeksi taas sitä, että en laske kaloreita, vaan noudatan puhtaasti näläntunnetta. Periaatteessa tämä lähestymistapa tuntuu hieman pelottavalta, mutta kaiken järjen mukaan sen pitäisi kuitenkin toimia, jos syön lähes pelkästään terveellistä perusruokaa (paljon vihanneksia ja vähärasvaista proteiinia) ja herkuttelenkin vain omatekoisilla, stevialla makeutetuilla rahkoilla ja jogurteilla.
Välillä on niin vaikea tuntea itsensä ehyeksi. Kuvittelen itseni keskustelemassa E:n kanssa. Kerron hänelle, että vaikka kyllä rakastan itseäni, toisinaan se on vaikeaa. Ja kerron hänelle myös, että tästä syystä haluan niin kovasti hänen rakastavan minua. Haluan että hän rakastaa minua, koska minulle itselleni se on niin vaikeaa. Haluan että hän katsoo minuun ja näkee pelkkää kauneutta ja hyvää. Ja miksen voi katsoa itseeni ja nähdä pelkkää kauneutta ja hyvää? Se on niin vaikeaa! Sanon itselleni "KATSO, Yelene, KATSO ITSEÄSI!"
Ennen kuin oikeasti käyn ylläolevan keskustelun E:n kanssa, muistutan itseäni siitä, etten voi vaatia muita rakastamaan itseäni, ennen kuin itse rakastan itseäni. Mieleeni tulee eräästä lehdestä lukemani viisas ajatus: "Arvo ja arvonanto ovat erottamattomat." Siinä piilee kaksi syvää totuutta: Ensinnäkin, ansaitakseen arvokkuutta, ihmisen tulee antaa arvoa ympärillään oleville ihmisille, ja toiseksikin, voidakseen olla arvokas, tulee ihmisen antaa arvoa myös itselleen.
Tajusin erään asian eilen kuunnellessani motivaationauhaani. Unelmien vartalosta unelmoiminen nauhan avulla ei koskettanut minua lainkaan, koska jostain syystä itsetuntoni ja mielenrauhani oli kokenut karmean kolauksen ja kaipasin ennenkaikkea anteeksiantoa, rakkautta, arvonantoa ja hyväksyntää, enkä mitään pinnallista mielikuvaa kapeista reisistä. Nämä mielikuvat ovat kyllä hyviä, mutta toimivat vain jos ihminen tuntee itsensä rauhalliseksi ja tasapainoiseksi.
Motivaatioäänitteen lisäksi räätälöin itselleni myös itsetunnon kohotusäänitteen, jonka tarkoitus on eheyttää itsetuntoani ja ehkäistä ahdistusta ja masennusta. Kuulostaa ehkä kornilta, mutta se ei haittaa minua tippaakaan. Tarkoitus on toistaa jokainen lause nauhan perässä.
"Olen kaunis ja hyvä. Rakastan itseäni. Annan itselleni anteeksi omat heikkouteni. Annan arvoa itselleni. Kun katson itseäni, näen, että olen tunnollinen, kaunis ja hyvä. Näiden asioiden ääneen sanominen saa minut hymyilemään. Tunnen itseni rauhalliseksi ja tasapainoiseksi. Olen onnellinen, että saan olla elossa ja nauttia elämästä. Rakastan itseäni, ja rakastan myös ympärilläni olevia ihmisiä. Jokaisessa päivässä on jotain hyvää ja kaunista. Tietoisuus siitä, että rakastan itseäni, tuo minulle mielenrauhan."
Idea on siinä, että toistamalla lauseita tarpeeksi, alkavat ne hiljalleen toteuttaa itseään.
Muutan tämän viikon päivähaasteet seuraavanlaisiksi
[] kuuntele itsesuggestionauha
[] toista itsetunnon kohotuslauseet vähintään 3 kertaa päivässä
[] kuuntele näläntunnettasi
[] syö karpisti
[] jätä sokeri muille
How I want to be loved
How I need to be loved
Now that I've found you, I'd do anything for you.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti