Olen kuunnellut motivaationauhan nyt kaksi kertaa. Olin molemmilla kerroilla niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Toisaalta, voiko väsymys päästää minut lähemmäs alitajuntaani? Aamulla olin niin hermostunut, että melkein heti kun olin kuunnellut äänitteen, menin kaapille syömään ruokia joita ei pitäisi.
En kuitenkaan suuttunut itselleni, vaan seurasi pitkä kädenvääntö syömäri minän kanssa:
X: Todellako? Nytkö syödään taas? Tätäkö sinä tarvitset?
Z: Nyyh....! (Syö kaksi Fazerin sininen-karkkia)
X: Okei...? Olet todistanut nyt, etten ole täydellinen, sorruin kuin sorruinkin myös sokeriin. Haluatko lisää? Tässä olis koko paketti vielä lisää? Tulisko siitä parempi mieli?
Z: Yhyy... (ei halua enempää karkkia)
X: Voisitko yrittää kertoa miksi kaikki tämä draama?
Kun mietin asiaa, tajusin, että minua ahdisti asuntoni sotkuisuus, edellisen viikon epäonnistuneisuus dieetin kannalta ja päivän velvollisuudet. Pystyin katkaisemaan syömisen aamulla, ja päivä tuntui muutenkin menevän hyvin sen jälkeen, mutta sitten meninkin piknikille kavereiden kanssa... Olisi pitänyt olla omia eväitä, mutta minä tomppeli kuvittelin, että koska olin juuri syönyt, pystyisin olemaan syömättä siellä. Sorruin lähinnä leipään ja ihaniin juustoihin, mutta kotiin tullessani olin edelleen ahdistunut repsahduksestani, enkä jaksanut taistella vastaan, vaan söin sittenkin vielä lisää. Päivän kalorisaldo siis ehkä 2500kcal, enpä oikeastaan edes halua tietää... Paino oli aamulla 57,5 kg. En jaksa enää välittää painostakaan. Haluan vaan että syömiskierre katkeaa nyt! Onneksi huomenna on töitä, niin mässäilymahdollisuudet ovat huomattavasti rajatummat.
[x] kuuntele itsesuggestionauha
[] syö min. 1100 kcal ja max 1200 kcal, jos yli tunti liikuntaa niin max. 1400 kcal.
[] syö karpisti
[] jätä sokeri muille
joo... 1/4, jee.
Olen pahoillani, etten ole kovinkaan innostava esimerkki just nyt...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti