Hiljaista rakkautta

Kiltti tyttö on täynnä rakkautta. Minä olen täynnä rakkautta. Olen kiltti tyttö, mutta en koe rooliani painostavaksi. Mitä pahaa siinä on, että on muille mieliksi? Täytyykö elämässä tehdä kaikki varta vasten eri tavalla kuin miten muut toivovat sinun tekevän? Menin siihen kouluun, mihin itse halusin ja minne vanhempanikin halusivat minun menevän. Välitän muiden ihmisten tunteista, enkä raivoa, jos en saa tahtoani läpi, tai jos joku ei ole osannut olla minulle mieliksi. En vie muiden miehiä, vaan otan sen kauniin ja ihanan ihmisen, jota muut eivät osaa lähestyä, tai joka ei ehkä aina osaa lähestyä muita.

Eilen kun saavuin juhliin, näin E:n ihmisjoukossa. Näin, kuinka katsoi minua, kun kävelin häntä kohti. Tiedän, että hän ajatteli minun olevan kaunis. Minulla oli uusi mekko, sellainen, jota en olisi kehdannut käyttää vielä muutama kilo sitten, mutta joka nyt näyttää hyvältä.

Tiesin aina edellisen poikaystäväni rakastavan minua. Tiedän, että hän rakastaa vieläkin sillä tavalla, millä rakastatetaan ihmistä, jonka kanssa vietti neljä hyvää vuotta. Eksäni kasvatti minua ihmisenä parempaan suuntaan. Ilman häntä en olisi se kuka olen nyt. E:kin kasvattaa minua, mutta omalla tavallaan. 

Eksäni kykeni julistamaan rakkauttaan, mutta en tiedä tekikö se hänen rakkaudestaan aidompaa. E opettaa minua rakastamaan ilman julistuksia.

On vaikea hyväksyä hiljainen rooli rakkaudessa. Siinä roolissa en kysy häneltä rakastaako hän minua. Kuuntelen hänen äänensävyään, kun hän toivottaa hyvää yötä. Hän ei edes sano kulta. Mutta hänen äänensävynsä on sellainen paljonpuhuva, lempeä, melkein käheä. Hänen äänensävynsä sanoo rakas.

Hiljainen roolini rakkaudessa on sitä, etten voi kysyä häneltä, olenko hänelle se kaikkein tärkein. Tavallaan olen, tavallaan en ole. Tiedän vain, ettei hänellä ole ketään toista, että hän on nyt onnellinen minun kanssani.

En kysy, olemmeko me aina yhdessä. Enhän voi itsekään tietää vastausta. Päästän irti langoista ja kontrollista ja etsin rakkaudenjulistukseni siitä, miten hän haluaa pitää minua sylissään öisin.

”Pidän sinusta siinä kaikki, pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?”