Tänä aamuna olen päättänyt rakastaa E:tä hieman pyytteettömännin. Lisäksi kirjoitin hänelle tänään yhdessä viestissä, että minua on ahdistaa se, että aikataulumme ovat menneet aikalailla ristiin ja että sen takia emme oikein ole ehtineet nähdä ajan kanssa. Ehkäpä tämä oli nyt kaivattu askel kohti rehellisyyttä? Sen myöntäminen, ettei kaikki ole juuri nyt täydellistä?
Paino nyt
Painoin aamulla taas 58,2 kiloa. Hyvä niin, koska jos paino olisi taas tippunut, niin se olisi ollut jo liian nopeaa. Jos saan nyt pidettyä tämän 58,2 muutaman päivän ja jos sitten vaikka ihan loppuviikosta painan 58,0 tai 57,9, niin olisin ihan tyytyväinen. Jos haluaa laihtua puoli kiloa viikossa, pitää kalorivajeen olla noin 500kcal päivässä. Mähän en tosin laske kaloreita, joten joudun about näläntunteen perusteella ja ruuan määrää silmämääräisesti arvioimalla päättelemään kuinka paljon on mennyt. Tietysti sekin auttaa että syö vain 3 kertaa päivässä, koska eihän munkaan mahalaukkuun ihan mitä tahansa mahdu. Lopetan syömisen viimeistään silloin kun mahalaukku tuntuu täydeltä. Onneks tää dieetti on nyt sujunut! En kestäisi epäonnistumista enää kaiken tän ihmissuhde-epävarmuuden keskellä. Mut nälkä on taas kova ja sitä täytyy vaan sietää. Täs olis vielä vähän thinspo-kuvia, jotka auttaa jaksamaan, kuvissa Rosie Huntington-Whiteley:
Toi kuulostaa kyllä aika hyvältä systeemiltä, että syö päivässä ton kolme kertaa, eikä laske kaloreita silleen tarkasti. Itestä ainakin tuntuu, että kun noita kaloreita oikeen tuijottaa, niin pienetkin määrät saattaa tuntua jotenkin ihan mahottoman suurilta. :)
VastaaPoistaTosta toisen haluttomuudesta on kyllä itelläkin ihan samanlaisia kokemuksia. Välillä tulee kyllä niin ilkee fiilis, että 'en oo haluttava'yms, jos ite olis innokas, mutta toinen ei lämpene. Itellä tulee kyllä usein valitettavasti myös näytettyä se ärtymys, vaikkei sekään kyllä johda yhtään mihinkään ja luo vaan jännitteitä ja turhaa kinastelua.
Niin, no mulla kävi edellisen poikaystävän kanssa aika monta kertaa sillä lailla, että tulin valittaneeksi jostain ja sitten kaduin sitä myöhemmin (tajusin itsekin olleeni epäreilu). Me muutenkin riideltiin hirveästi.
VastaaPoistaE:n kanssa olen hillinnyt itseni, eikä me juuri ollakaan riidelty... mutta se on kaksipiippuinen juttu, koska nyt on sitten vähän semmoinen olo E:n kanssa, etten uskalla puhua mistään vakavasta ja kaikki tunneasiat ja toimii/ei toimi-jutut on ihan tabuja. En tajua miten pääsisin eteenpäin, näyttää aikamoiselta umpikuljalta tääkin... :(. Toistaiseks mulla on ollut kaikkeen aika vakaa "annetaan aikaa asialle"-patenttiratkaisu. Katsotaan kuinka kauan vielä toimii :P
Usein mulla menee siihen, että en ees valita tai sano mitään ääneen, menee ihan mököttämiseks. Kun en oikeen tiiä mitä sitä sanois :)
VastaaPoistaToi on kyllä inhottavaa, jos ei pysty puhuun vakavista jutuista ja asiat vaan pakkautuu. Ite oon kans tosi tyhmä siinä suhteessa, että tuppaan pitämään ihan liikaa asioita sisälläni, kun en oikeen osaa pukea niitä sanoiksi ja tavallaan pelkään torjunta reaktiota yms. Pitää yrittää vaan olla uskaliaampi, mutta se on helpommin sanottu ku tehty :D