Pikkufaktoja minusta

Takkunen haastoi minut tällaiseen pieneen kyselyyn, eli nyt lähtee!

Oletko tyytyväinen ulkonäköösi?
Tavallaan olen tyytyväinen, ja pidän itseäni kauniina, mutta silti haaveilen hoikemmasta ja kiinteämmästä vartalosta.

Mitä muuttaisit ulkonäössäsi?
Jos voisin, laskisin rasvaprosenttini alemmas, niin että olisin yhtä lihaksikas kuin nyt, mutta että painaisin n. 52 kiloa. Samalla suurentaisin rintojani hieman. Käytän B-kupin rintaliivejä, mutta välillä tuntuu että jotkin niistä ovat liian isoja. Jos ja kun onnistun vielä laihtumaan, ja jos se vaikuttaa rintojeni kokoon pienentävästi, täytyy varmaan jatkossa siirtyä A-kuppiin. En kuitenkaan koskaan turvautuisi kauneuskirurgiaan saadakseni isommat rinnat. Ei yksinkertaisesti kiinnosta niin paljoa.

Mitä muut ovat kehuneet ulkonäössäsi?
Silmiä, hiuksia, vartaloani.

Meikkaatko päivittäin?
Normaalisti meikkaan kyllä arkisin (koulupäivinä), mutta kesällä en ole jaksanut meikata kesätöihin joka päivä, vaan olen meikannut oikeastaan vain niinä päivinä, kun olen tapaamassa kavereita tms.

Perusmeikkisi?
Lumenen Natural Code Matt Makeup tai Joe Blasco-meikkivoide, Lumenen irtopuuteri, L’Oreal True Match poskipuna, vaalea luomiväri (lähinnä MakeUp Storen beige tai vaaleanpunainen) liikkuvalle luomelle ja musta luomiväri ripsen tyveen, rajaus yläluomeen Lumenen Blueberry Liquid Eyelinerilla ja ripset vedenkestävällä Blueberry Curl Mascaralla, kulmat piirrän MAC Lingering Eye Brows –kynällä, huuliin sipaus Lumenen Wild Rose Lipstickiä. Tulipa lista!! Jos menen juhlimaan laitan ehkä vähän enemmän luomiväriä ja joskus myös rajauksen silmän alle, mut muuten kyllä sama combo.

Hiustesi väri & pituus?
Vaaleat (luonnostaakin, mutta tällä hetkellä myös vaalentavat raidat) ja pitkät, ulottuvat takana rintsikan hakasiin saakka. Ei otsatukkaa.

Miten pidät hiuksiasi?
Pyrin pitämään hiuksiani auki. Jos on aikaa, kiharran latvoja hieman laineelle tai suoristan keraamisella suoristusraudalla viimeistellyn lopputuloksen aikaansaamiseksi. Bad hair day-päivinä ja kuntosalilla turvaudun poninhäntään. Nutturaa en oikein osaa tehdä

Miten tukkasi on nyt?
Haha, no tulin just salilta, eli se oli äskön kiinni, mut just otin ponnarin pois.

Kuinka usein…
…värjäät hiuksiasi?
Käyn ottamassa raidat kampaajalla n. 3-4 kertaa vuodessa. En halua olla mikään vetyperoksidiblondi, ja siksi menen mieluummin kampaajalle kun testailen mömmöjä kotona. Tämänhetkinen värini on luonnollisen vaalea, sävy on kohtuullisen lähellä omaa väriäni, mutta vaaleampi.

…peset hiuksesi?
Keskiarvolla joka toinen päivä. Olen opetellut sietämään hiukkasen rasvaisempiakin hiuksia.

…käyt suihkussa?
Vähintään kerran päivässä.

…kuorit ihoasi?
Hmm.. Ehkä neljä kertaa vuodessa? Joskus saunoessa "kuorin" harjaamalla ihoa tavallisella pesuharjalla.

…käyt kosmetologilla?
Olen yhden kerran elämässäni ollut paikkauttamassa haljennutta varpaankynttä. Muuten olen liian pihi :D

Shampoo- ja hoitoainemerkkisi?
Shampoo voi olla mikä vaan halpa. Hoitoaineena tällä hetkellä joku Tresemmé. Shampoot ja hoitoaineet ei ole koskaan olleet mulle mikään obsessionaihe, mielestäni hinta/laatu-suhde laskee mitä enemmän näihin laittaa rahaa.

Rasvaatko ihoasi?
Toki. Apteekin perusrasvalla useimmiten.

Tyypillisimmät vaatteesi?
-Farkut tai hame, ja joku suht. neutraali paita tai tanktop, neule, tennarit, pitkät helmet tai riipus.

Mitä sinulla on nyt ylläsi?
Ruskeat caprihousut, valkoinen tanktop.

Kuinka monet farkut omistat?
Yleensä aina kahdet käyttökelpoiset, tällä hetkellä luultavasti vain yhdet (mutta näin kesällä en ole jaksanut käyttää pitkiä housuja).

Millaisia kenkiä käytit viimeksi?
Fred Perryn tummansinisiä avokastennareita.

Lempikorusi?
Ehkä Snö of Swedenin lila/metalli rannekoru, jota käytän kuitenkin aika harvoin. Käytän melkein joka päivä jonkinlaista rinnalla riippuvaa (eli pitkää) kaulakorua, mutta en osaa nimetä yhtä suosikkia, koska tykkään vaihdella. Saan hyvää mieltä myös koruista, jotka olen saanut lahjaksi minulle rakkailta ihmisiltä. Ajattelen niiden olevan jonkinlaisia amuletteja ”pahuutta vastaan” tai jonkinlaisia fyysisiä todisteita siitä, että minua rakastetaan.

Lempihajuvetesi?
Vaikea sanoa. Tällä hetkellä käytössä Bossin Femme, josta pidän todella paljon.

Millaisia sormuksia löytyy sormistasi?
Kaksi hopeasormusta: vasemmasta kädestä suht yksinkertainen rengas, jonka ostin kymmenenvuotiaana ollessani Lapissa vaeltamassa (eli siis suomalaista hopeaa). Oikeassa kädessä ala-asteen luokkasormus, jonka sisäpuolella kaiverrus. Tämän sormuksen sain 12-vuotiaana. Molemmat siis olleet käytössä yli kymmenen vuotta!

Tarkkailetko painoasi?
Juu. Jos tieto lisää tuskaa, lisätköön!

Viimeisin ulkonäköösi liittyvä kehu, jonka olet saanut?
Viimeksi eilen kaveri sanoi, että ”Oletpa nättinä tänään.” Perjantaina kuulin tätä myös monta kertaa ja mekkoni sai myös kehuja. Ilmeisesti ihmiset on niin tottuneet siihen, ettei mulla ole meikkiä, että kun kerran vaivaudun, kaikki näkee ihan toisen ihmisen?

Menisitkö kauneusleikkaukseen?
Voisin ehkä ottaa jotain botoksia tms. jos joskus sadan vuoden päästä en millään pysty elämään sen tosiasian kanssa, että rupsahdan. Rasvaimua en voisi kuvitellakaan, tissien korjailu tuntuu ajanhukalta, ihan kuin en muka kelpais ilmankin?

Minkälainen on meikkipussisi?
Ivana Helsinki- klipsu-pussi, jonka sain ilmaislahjana kun ostin jollain 50e:n Lumenen kosmetiikkaa.

Minkä värinen on hiusharjasi?
Harmaa.

Käytätkö ryppyvoiteita?
En.

Käytätkö kynsilakkaa?
Hyvin harvoin. Kynsilaatuni on lohkeileva ja myös lakat lohkeilee kovasti. Yleensä pidän kynnet lyhyinä ja lakattomina.

Montako käsilaukkua omistat?
Jaa. 3 arkilaukkua ja 3 bilelaukkua.

Onko sinulla lävistyksiä tai tatuointeja?
Ei, paitsi korvareiät, oikeassa korvassa 2 reikää. Tietynlainen tatuointi periaatteessa himottais, mutta taidan kuitenkin olla liian nynny, et ottaisin sellaisen oikeasti.

Se oli siinä!

Kiitos Takkuselle, laitan vuorostani haasten eteenpäin Tee:lle!

Hiljaista rakkautta

Kiltti tyttö on täynnä rakkautta. Minä olen täynnä rakkautta. Olen kiltti tyttö, mutta en koe rooliani painostavaksi. Mitä pahaa siinä on, että on muille mieliksi? Täytyykö elämässä tehdä kaikki varta vasten eri tavalla kuin miten muut toivovat sinun tekevän? Menin siihen kouluun, mihin itse halusin ja minne vanhempanikin halusivat minun menevän. Välitän muiden ihmisten tunteista, enkä raivoa, jos en saa tahtoani läpi, tai jos joku ei ole osannut olla minulle mieliksi. En vie muiden miehiä, vaan otan sen kauniin ja ihanan ihmisen, jota muut eivät osaa lähestyä, tai joka ei ehkä aina osaa lähestyä muita.

Eilen kun saavuin juhliin, näin E:n ihmisjoukossa. Näin, kuinka katsoi minua, kun kävelin häntä kohti. Tiedän, että hän ajatteli minun olevan kaunis. Minulla oli uusi mekko, sellainen, jota en olisi kehdannut käyttää vielä muutama kilo sitten, mutta joka nyt näyttää hyvältä.

Tiesin aina edellisen poikaystäväni rakastavan minua. Tiedän, että hän rakastaa vieläkin sillä tavalla, millä rakastatetaan ihmistä, jonka kanssa vietti neljä hyvää vuotta. Eksäni kasvatti minua ihmisenä parempaan suuntaan. Ilman häntä en olisi se kuka olen nyt. E:kin kasvattaa minua, mutta omalla tavallaan. 

Eksäni kykeni julistamaan rakkauttaan, mutta en tiedä tekikö se hänen rakkaudestaan aidompaa. E opettaa minua rakastamaan ilman julistuksia.

On vaikea hyväksyä hiljainen rooli rakkaudessa. Siinä roolissa en kysy häneltä rakastaako hän minua. Kuuntelen hänen äänensävyään, kun hän toivottaa hyvää yötä. Hän ei edes sano kulta. Mutta hänen äänensävynsä on sellainen paljonpuhuva, lempeä, melkein käheä. Hänen äänensävynsä sanoo rakas.

Hiljainen roolini rakkaudessa on sitä, etten voi kysyä häneltä, olenko hänelle se kaikkein tärkein. Tavallaan olen, tavallaan en ole. Tiedän vain, ettei hänellä ole ketään toista, että hän on nyt onnellinen minun kanssani.

En kysy, olemmeko me aina yhdessä. Enhän voi itsekään tietää vastausta. Päästän irti langoista ja kontrollista ja etsin rakkaudenjulistukseni siitä, miten hän haluaa pitää minua sylissään öisin.

”Pidän sinusta siinä kaikki, pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?”

Kolme viikkoa ennen koulun alkua

Menin sitten kuitenkin tänä aamuna vaa'alle, vaikka olin ajatellut, että menen seuraavan kerran vasta maanantaina. No, se oli 58,6. Jea. Olin jossain määrin pettynyt, vaikka osasinkin jotain tällaista odottaa. Olen tehnyt niin pitkiä työpäiviä, että en ole juuri ehtinyt liikkumaan. Lisäksi takana on viimeviikon ja tämän viikon maanantain epäonnistuminen. Vaikka pettymys onkin aika kova, täytyy muistaa, että olen tiputtanut kuitenkin toukokuusta sen kolme-neljä kiloa, eikä paino ole aikaisemmilla kerroilla, kun olen yrittänyt laihduttaa, ikinä pysynyt pitkään alle kuudenkymmenen. Eli nyt on vain oltava sitkeä, vaikka tuntuukin välillä siltä, että laihdunko muka edes vain lihonko vain?

Eilen olin siis kaverin luona kylässä, ja oli tosi kiva ilta (onpahan elämässä muutakin kuin vain laihduttaminen)! En ole näitä ystäviä tuntenut vielä kovin pitkään, mutta sen verta mitä olen nyt heihin vuodessa ehtinyt tutustua, niin pidän heistä kovasti ja he ovat hauskaa seuraa. E:kin oli paikalla, he ovat yhteisiä kavereitamme siis. Myös loppuillasta oli mukava kävellä E:n kanssa kahdestaan yhtämatkaa kotiin. Hän ei ole isossa porukassa niin puhelias (kuin minä esimerkiksi), mutta kun olemme kahdestaan hän on melkein kuin toinen ihminen. Minusta alkaa myös tuntua siltä, että hän kokee minun olevan turvallinen ihminen, jonka kanssa hän hänen on helppo olla, ja jonka kanssa hän myös haluaa jakaa asioitansa.

Syömisetkin hanskasin kunnialla, tarjolla oli piirakkaa, karkkia ja suklaata, mutta en edes maistanut mitään. Toivon, siis todellakin toivon, että jos järjestelmällisesti pystyn noista kieltäytymään jatkossakin, enkä ryyppääkään liikaa, että jo pelkästään tällä menetelmällä ja terveellisesti syömällä ja kohtuullisesti liikkumalla pikkuhiljaa laihtuisin ilman sen suurempia nälkäkuureja. Pakko kyllä sanoa, että täysin ilman herkkuja en vain pysty olemaan, mutta onneksi pystyn tekemään itselleni stevialla makeutettuja karppiherkkuja.  Viimeaikoinani herkkuinani ovat myös olleet pähkinät ja siemenet. Välillä jopa rupean miettimään, että syönköhän niitä liikaa. Annokset ovat kuitenkin mielestäni pysyneet todella kohtuullisina, (tyyliin 1 rkl) että jos niitä n. 30g päivässä syön jää kilokaloritkin niistä kuitenkin alle 200:n.

Tänään tiedossa syntymäpäiväjuhlat! Muistin ottaa pakastimesta "omat eväät" sulamaan, mutta en muistanut laittaa viinipulloa jäähtymään. Ehkä tämä on enne? Tajusin nimittäin vasta tänään, että jos haluan mennä lauantaina ja sunnuntaina salille, kompensoidakseni löysää arkiviikkoa, en voi vieläkään oikeastaan juoda mitään alkoholia. Vaikka etukäteen päättäisi, että "juon vaan pari", niin käytännössä tätä on kuitenkin vaikea toteuttaa käytännössä. Yksi hyväksi havaitsemani kikka kuitenkin toimii hyvin: ostan etukäteen pullon vissyä. Juhlissa kaadan lasini melkein täyteen vissyvettä, ja vain ihan 1/5 tai 1/6-osaa boolia. Näin ei tarvitse olla täysin raivoraittiina, voi juoda koko illan, eikä myöskään tarvitse olla tyhjin käsin.

Päivähaasteet eivät ole menneet ihan niin hyvin kuin olisin toivonut. Minulla ei ole juuri ollut aikaa kuunnella itsesuggestionauhaa, itsetunnonkohotuslauseitakin olen toistanut vain kerran tai kaksi päivässä. Viikonloppuna tämän ei ainakaa pitäisi jäädä ajasta kiinni, joten toivottavasti pärjään paremmin.

Tänään pysyn vahvana herkkutarjoiluista huolimatta!!

Haudas voi sit nukkuu! (jos muka 6h ei oo tarpeeksi)

Alan pikkuhiljaa tuntea itseni pikkuisen väsyneeksi, kun minä ääliö en ole nukkunut taaskaan tarpeeksi (valvominen lihottaa, iik)… Laskin, että heinäkuulle minulle kertyy työtunteja keskimäärin 46 viikossa. Rahaa!! Maanantaina olin vapaalla, mutta olin luvannut mennä auttamaan yhdessä remontissa (remontteerausta en laske työtunteihin). Lisäksi piti siivota, koska minulla oli viikonlopun reissun jälkeen kaikki laukut purkamatta ja asunto oli muutenkin sekaisin. Sitten illalla oli vielä se piknikki!

Tiistaina näin 11:n tunnin työpäivän jälkeen ystävääni ja sen jälkeen vielä E:tä, eilen menin kuntosalille (missä olin sulkemisaikaan saakka, koska olin töiden jälkeen kotona vasta klo 19 ja piti syödäkin, minkä vuoksi olin salilla vasta 20:15), ja tänään taas pitäisi nähdä yhtä kaveriporukkaa (menee illan muutamat vapaat tunnit siihen, mutta jotain piristystä tarttenkin). Aamuisin kun lähden töihin (ulkona pitää olla viimeistään klo 7:30), täytyy aamupalan lisäksi valmistaa lounaseväät, koska minun työpaikallani lounas maksaa 7,80e (oon ollut niin laiska, et oon ottanut pelkästään kalkkunaleiketta ja tomaattia ja välipalaksi maitorahkaa). Puhumattakaan siitä, että koska tänään menen suoraan töistä sinne mun kaverille, niin tänä aamuna piti ottaa eväitä illaksi myös! Ja huomenna on heti töiden jälkeen kiire syntymäpäiväjuhliin. Täytyy siis yrittää mahduttaa lauantai-aamuun sekä pyykkäystä, kuntosali, että remontointi, koska la-iltana olen taas yhden kaverin mökillä, ja – ai niin – sinnekin pitäis leipoa jotain, jos vaikka perjantaisille synttäreille ottaisin vaan pakastimesta jotain aikaisemmin kyhäämääni karppiruokaa.

Onneksi, onneksi, onneksi sunnuntaille en ole sopinut mitään, joten heti kun pääsen kotiin kaverini mökiltä, voi omistaa koko loppupäivän opiskelulle, remontoinnille, siivoamiselle ja kuntosalille, eli itselleni!! Sit olis tietysti viisasta myös kokata jotain hyvää karppiruokaa, mistä saisin sitten eväät töihin ainakin pariksi päiväksi ensiviikolla. Mut ruoanlaitto on onneksi kivaa. Sitäpaitsi, onhan mulla koko päivä aikaa, joten ei siinä onneks mitään vaikeaa ole. Tietty olis myös hyvä siivoo, koska sit maanantaina taas on tulossa pari kaveria kylään, ja näitä kavereita onkin jo ikävä, koska kun me nähdään me ei tehdä ikinä mitään paitsi löhötään ja katotaan telkkarii :D . Tämä ajatus alkaa olla just nyt harvinaisen houkutteleva! Ai niin muute unohdin et mulha oli myös poikaystävä et varmaan sitäkin pitäis jossain välissä nähä. Onneks se on niin urpo, ettei se varmaan vielä ala kaipaa mua, vaikken ehtiskään sitä nähdä (oltiin kumminkin koko viime viikonloppu yhdessä). Thank god, yksi stressi vähemmän! (Vähänkö se oli muuten vittumaista, kun edellinen poikaystävä joskus valitti, et mul ei muka ollut tarpeeks aikaa sille).

Ja eilen kun olin siellä kuntosalilla niin mietin vaan, että miten ihmeessä voin olla niin laiska, että oon kuntosalilla ekaa kertaa tällä viikolla vasta keskiviikkona.

Kauhistelen jo nyt, että mitä ihmettä teen, kun mulla on kahden viikon loma ennen koulun alkua (olis pitänyt kysyä, voiko loman ottaa pelkkänä rahana!!). No, onneks on aina sukulaisia, joita ei ole nähnyt tarpeeksi (hyi sinua Yelene, kun näit mummia viimeksi juhannuksena!), kuntosali ja joku rästitentti, mihin pitäisi lukea. Sit vois tietty myös järjestää viime vuoden valokuvat valokuva-albumiksi ja tehdä suursiivouksen kämppään (sen mistä mä aina puhun, mut mikä ei koskaan toteudu). Ai niin ja suursiivoukseen kuuluu myös se että käyn kaikki mun vaatteet läpi ja kokoan niistä LookBookin, eli sovittelen niitä oikein ajan kanssa yhteen ja otan kuvia onnistuneista yhdistelmistä. Kauheimmat rätit voi samalla dumppaa Uffiin.

Ehkä mun kahden viikon loman aikana voisin myös vihdoin saavuttaa maagiset 56 kiloa siten, että paino myös oikeasti pysyisi sen 56:n alapuolella. Silloin painaisin 55,X. Ja elämä olisi melkein täydellistä. Melkein täydellistä! Amnamnam. Onneksi on näitä projekteja. Koska joo, mun elämä olis ihan v*tun kamalaa ja tyhjää, jos en vois koko ajan tehdä jotain, edustaa jotain, miellyttää jotakuta, suorittaa jotain tai pyrkiä johonkin. Aamen!

Kuvissa Miss United States 2010.

Tiistai toivoa täynnä

Tiistai onnistui hyvin! Olen huomannut, että maitorahkasta saa nopean ja helposti mukaanotettavan välipalan, kun ottaa kotoa mukaan pikkuruisen eväsrasian (omani tilavuus ehkä 1dl), johon laittaa valmiiksi goji-marjat, siemenet ja steviapulverin. Stevia sekottuu valmiiksi siementen ja marjojen joukkoon. Kun on välipalan aika, yhdistää nämä maitorahkaan, ja tulee taatusti hyvää!

Aamupala:Mansikka-jogurtti –"puuro" (maustamatonta luomujogurttia, mansikoita, proteiinijauhetta, maustamatonta soijamaitoa, quinoa-hiutaleita, Linum-kuituvalmistetta, steviaa).
Välipala: maitorahka + 1 rkl siemeniä + 1 rkl gojimarjoja + steviaa
Lounas: 150g kalkkunaleikettä + 3 tomaattia + puolikas kurkku + kermaviilikastike
Päivällinen: kana-latva-artisokka-salaatti
Iltapala: maitorahka + 1 rkl siemeniä + 1 rkl gojimarjoja + steviaa, n. 1/2 dl karppi suklaa-"vanukasta"

Päivähaasteet sujui jo paremmin!
[] kuuntele itsesuggestionauha
[x] toista itsetunnon kohotuslauseet vähintään 3 kertaa päivässä
[x] kuuntele näläntunnettasi
[x] syö karpisti
[x] jätä sokeri muille
4/5, hyvä :) itsesuggestiota en kerennyt kuunnella, koska minulla oli ohjelmaa koko loppuilta töiden jälkeem.

Tälle päivälle otan yhden lisähaasteen:
[]käy kuntosalilla
Pitäisi onnistua, kun kerrankin on ilta vailla sen suurempaa ohjelmaa :)

Niin kuin rakastat itseäsi…

Ahmimiskierre katkesi vihdoin tänään.Vahingot jäivät onneksi kohtalaisen pieniksi. En aio nyt viikkoon käydä vaa'alla, koska en halua ahdistua liikaa lukemista. Nyt haluan vain rauhoittaa mieleni ja iloita elämästä ilman liikoja paineita.

Mulla taisi tosiaan lapsi mennä pesuveden mukana – ahdistus dieetistä ja muustakin elämästä aiheutti ahmimista. Onneksi tänään herätessäni minulla on jo paljon parempi olo. Muistin, ettei elämässäni mikään ole erityisen huonosti, meillä menee E:n kanssa hyvin, minulla on kiva asunto ja opiskelen unelma-alaani, minulla on tulevaisuus ja rahallinen tilannekin on hyvä. Miksi siis ahdistua muutamasta juustopalasta? Nyt mennään siis päivä kerrallaan.

Yritän nyt vaihteeksi taas sitä, että en laske kaloreita, vaan noudatan puhtaasti näläntunnetta. Periaatteessa tämä lähestymistapa tuntuu hieman pelottavalta, mutta kaiken järjen mukaan sen pitäisi kuitenkin toimia, jos syön lähes pelkästään terveellistä perusruokaa (paljon vihanneksia ja vähärasvaista proteiinia) ja herkuttelenkin vain omatekoisilla, stevialla makeutetuilla rahkoilla ja jogurteilla.

Välillä on niin vaikea tuntea itsensä ehyeksi. Kuvittelen itseni keskustelemassa E:n kanssa. Kerron hänelle, että vaikka kyllä rakastan itseäni, toisinaan se on vaikeaa. Ja kerron hänelle myös, että tästä syystä haluan niin kovasti hänen rakastavan minua. Haluan että hän rakastaa minua, koska minulle itselleni se on niin vaikeaa. Haluan että hän katsoo minuun ja näkee pelkkää kauneutta ja hyvää. Ja miksen voi katsoa itseeni ja nähdä pelkkää kauneutta ja hyvää? Se on niin vaikeaa! Sanon itselleni "KATSO, Yelene, KATSO ITSEÄSI!"

Ennen kuin oikeasti käyn ylläolevan keskustelun E:n kanssa, muistutan itseäni siitä, etten voi vaatia muita rakastamaan itseäni, ennen kuin itse rakastan itseäni. Mieleeni tulee eräästä lehdestä lukemani viisas ajatus: "Arvo ja arvonanto ovat erottamattomat." Siinä piilee kaksi syvää totuutta: Ensinnäkin, ansaitakseen arvokkuutta, ihmisen tulee antaa arvoa ympärillään oleville ihmisille, ja toiseksikin, voidakseen olla arvokas, tulee ihmisen antaa arvoa myös itselleen.

Tajusin erään asian eilen kuunnellessani motivaationauhaani. Unelmien vartalosta unelmoiminen nauhan avulla ei koskettanut minua lainkaan, koska jostain syystä itsetuntoni ja mielenrauhani oli kokenut karmean kolauksen ja kaipasin ennenkaikkea anteeksiantoa, rakkautta, arvonantoa ja hyväksyntää, enkä mitään pinnallista mielikuvaa kapeista reisistä. Nämä mielikuvat ovat kyllä hyviä, mutta toimivat vain jos ihminen tuntee itsensä rauhalliseksi ja tasapainoiseksi.

Motivaatioäänitteen lisäksi räätälöin itselleni myös itsetunnon kohotusäänitteen, jonka tarkoitus on eheyttää itsetuntoani ja ehkäistä ahdistusta ja masennusta. Kuulostaa ehkä kornilta, mutta se ei haittaa minua tippaakaan. Tarkoitus on toistaa jokainen lause nauhan perässä.
"Olen kaunis ja hyvä. Rakastan itseäni. Annan itselleni anteeksi omat heikkouteni. Annan arvoa itselleni. Kun katson itseäni, näen, että olen tunnollinen, kaunis ja hyvä. Näiden asioiden ääneen sanominen saa minut hymyilemään. Tunnen itseni rauhalliseksi ja tasapainoiseksi. Olen onnellinen, että saan olla elossa ja nauttia elämästä. Rakastan itseäni, ja rakastan myös ympärilläni olevia ihmisiä. Jokaisessa päivässä on jotain hyvää ja kaunista. Tietoisuus siitä, että rakastan itseäni, tuo minulle mielenrauhan."

Idea on siinä, että toistamalla lauseita tarpeeksi, alkavat ne hiljalleen toteuttaa itseään.

Muutan tämän viikon päivähaasteet seuraavanlaisiksi
[] kuuntele itsesuggestionauha
[] toista itsetunnon kohotuslauseet vähintään 3 kertaa päivässä
[] kuuntele näläntunnettasi
[] syö karpisti
[] jätä sokeri muille

How I want to be loved
How I need to be loved
Now that I've found you, I'd do anything for you.

Maanantai - liian monta syytä syödä?

Olen kuunnellut motivaationauhan nyt kaksi kertaa. Olin molemmilla kerroilla niin väsynyt, että meinasin nukahtaa. Toisaalta, voiko väsymys päästää minut lähemmäs alitajuntaani? Aamulla olin niin hermostunut, että melkein heti kun olin kuunnellut äänitteen, menin kaapille syömään ruokia joita ei pitäisi.
En kuitenkaan suuttunut itselleni, vaan seurasi pitkä kädenvääntö syömäri minän kanssa:
X: Todellako? Nytkö syödään taas? Tätäkö sinä tarvitset?
Z: Nyyh....! (Syö kaksi Fazerin sininen-karkkia)
X: Okei...? Olet todistanut nyt, etten ole täydellinen, sorruin kuin sorruinkin myös sokeriin. Haluatko lisää? Tässä olis koko paketti vielä lisää? Tulisko siitä parempi mieli?
Z: Yhyy... (ei halua enempää karkkia)
X: Voisitko yrittää kertoa miksi kaikki tämä draama?

Kun mietin asiaa, tajusin, että minua ahdisti asuntoni sotkuisuus, edellisen viikon epäonnistuneisuus dieetin kannalta ja päivän velvollisuudet. Pystyin katkaisemaan syömisen aamulla, ja päivä tuntui muutenkin menevän hyvin sen jälkeen, mutta sitten meninkin piknikille kavereiden kanssa... Olisi pitänyt olla omia eväitä, mutta minä tomppeli kuvittelin, että koska olin juuri syönyt, pystyisin olemaan syömättä siellä. Sorruin lähinnä leipään ja ihaniin juustoihin, mutta kotiin tullessani olin edelleen ahdistunut repsahduksestani, enkä jaksanut taistella vastaan, vaan söin sittenkin vielä lisää. Päivän kalorisaldo siis ehkä 2500kcal, enpä oikeastaan edes halua tietää... Paino oli aamulla 57,5 kg. En jaksa enää välittää painostakaan. Haluan vaan että syömiskierre katkeaa nyt! Onneksi huomenna on töitä, niin mässäilymahdollisuudet ovat huomattavasti rajatummat.

[x] kuuntele itsesuggestionauha
[] syö min. 1100 kcal ja max 1200 kcal, jos yli tunti liikuntaa niin max. 1400 kcal.
[] syö karpisti
[] jätä sokeri muille

joo... 1/4, jee.

Olen pahoillani, etten ole kovinkaan innostava esimerkki just nyt...

Uusi viikko, uudet kujeet

Ne, jotka ovat lukeneet blogiani jo pidempään, saattavat muistaa, että projektini ekat viikot olivat tasaisen hyviä ja painoa tippui. Tämä viikko, eli kolmas viikko, sujui huonommin. Olen pahoillani! Mun ihana mökkireissu on nyt ohi ja on aika kysyä itseltäni, että mites se dieetti oikein sujui?

No, ei se varsinaisesti sujunut. Olen kuitenkin tyytyväinen yhdestä asiasta: nimittäin siitä, että takana on jälleen yksi sokeriton viikko! Eli joo, join viiniä, söin makkaraa, ruisleipää, perunaa ja jopa juustonaksuja!!! Ja muutenkin aivan likaa kaikkea karppia, kuten sulatejuustoa ja pekonia. Mutta, vaikka koko paikan kaapit oli täynnä karkkia, keksiä, hilloa, jäätelöä, pullaa ja suklaata, en sortunut! Ja vaikka moni varmaan sanoo tähän, että ihan sama, koska kuitenkin söit niin paljon tärkkelystä, annan silti itselleni aplodit. Vanhana sokeriaddiktina saavutus oli loistava :).

Välillä mietin jo keksejä tuijottaessani, että mitä väliä jos syön yhden? Mutta onneksi muistin, että sillä _on_ väliä, ja tyydyin sitruunapannacottaani. Se oli superhyvää! E:kin söi sitä hyvällä ruokahalulla. Paluumatkalla kun pysähdyimme huoltoasemalle ostamaan jäätelöä, otin bulgarianjogurtin ja söin sen autossa stevian, goji-marjojen ja auringonkukan siementen kera - eikä jäätelöstä luopuminen tuntunut missään. E:kään ei ihmetellyt valintaani ja se tuntui mukavalta.

Uskon, että tästä on nyt hyvä jatkaa tulevaa viikkoa ajatellen. Olen nyt syönyt niin paljon, että kaikki säästöliekit ovat historiaa, ja voin aloittaa ensiviikon suhteellisen puhtaalta pöydältä. Haluaisin tavoitteeseeni nopeasti, enkä millään jaksaisi odottaa... mutta tämä viikko tuntuu kuitenkin todistaneen, että liika nälän näkeminen ei kuitenkaan sovi minulle, vaan johtaa ennen pitkää liikasyömiseen. Näin ollen siirryn syömään 1200kcal/päivä.

Olen nyt myös päättänyt alkaa tosissani taistella tunnesyömistä vastaan. Noh, varmaan kaikki lukijat ovat tämmöisestä ilmiöstä ainakin kuulleet, elleivät jopa ole sitä itse kokeneet. Tunnustan olevani vahvasti tunnesyömäri, erityisesti epävarmuus ja tunne siitä, etten pysty hallitsemaan asioita, laukaisevat minulla vahvan syömistarpeen. Miten tunnesyömistä vastaan sitten voi taistella? Mitään patenttiratkaisua minulla ei ole, mutta olen päättänyt alkaa tekemään itsesuggestiota.

Kysymys on hieman samankaltaisesta asiasta kuin hypnoosi, paitsi ettei siinä ole lavashowta, eikä itsesuggestiota varten tarvitse edes nähdä hypnoterapeuttia. Kun hieman tutustuu aiheeseen (itselläni on Pasi Koivusen Ylitä itsesi-kirja), voi suggestion tehdä itse itselleen. Minä kirjoitin omani torstaina. Tosin mukailin hyvin paljon kirjastosta lainaamani laihdutussuggestio-äänitteen tekstiä, sillä siinä tuntui olevan paljon hyvää asiaa. Suggestion idea kaikessa lyhykäisyydessään on, että siinä pyritään rentoutumisen avulla ohittamaan tietoinen päivätajunta ja antamaan ohjeita alitajunnalle. Alitajunta taas on suuressa roolissa päämäärien saavuttamisessa: vaikka päivätajunta kuinka tietäisi, että parasta minulle olisi syödä terveellisesti, ei se silti aina onnistu, koska alitajunta taas tietää, että syömisestä tulee mukava ja turvallinen olo. Alitajunta siis viisveisaa päivätajunnasta. No, minulla on nyt vähän sellainen olo, että myös alitajuntani saisi jo ymmärtää, ettei syöminen oikeasti auta epävarmuuteen. Siispä ensiviikolla kuuntelen suggestioäänitteen vähintään kerran päivässä!

Koska haasteet ovat minulle hyvä tapa motivoida itseäni, asetan itselleni ensi viikolle seuraavanlaiset haasteet, jotka olisi tarkoitus siis joka päivä saada onnistumaan:
[] kuuntele itsesuggestionauha
[] syö min. 1100 kcal ja max 1200 kcal, jos yli tunti liikuntaa niin max. 1400 kcal.
[] syö karpisti
[] jätä sokeri muille

Wish me luck!

ps. Olen saanut jälleen lukijoita, mikä lämmittää kovasti mieltä! Toivottavasti saatte kaikki blogistani jotain irti, oli se sitten motivaatiota, ideoita, lohtua, thinspoa tai puhtaasti viihdettä ;)

Päivän thispiraationa Gossip Girlin Taylor Momsen :)

Sitruunapannacotta

kuva Googlesta

Lauantain kunniaksi jaan jälleen yhden VHH-reseptin. Tämä pannacotta on nopea valmistaa, ja sen voi tehdä helposti juuri sen makuiseksi kuin haluaa, lisäämällä suosikkimausteitaan tai hedelmiä (esim. vaniljaa, erilaisia marjoja ja hedelmiä). Varaa 1-2h hyytymisaikaa.

Sitruunapannacotta
3 annosta

* 2 dl kevytkermaa (10% rasvaa)
* 250g pehmeää maitorahkaa
* 2 liivatelehteä

* sitruunaesanssia tai sitruunamehua
* vaniljaesanssia
* steviaa oman maun mukaan

* astian pohjalle esim. marjoja tai appelsiininpaloja tms.

Pane liivatelehdet 5-10 minuutiksi kylmään veteen pehmenemään. Laita hedelmänpalat tai marjat tarjoiluastioiden pohjalle.  Mittaa 2 dl kermaa kattilaan.
Kuumenna kerma kiehuvaksi, lisää joukkoon vedestä puristetut pehmenneet liivatelehdet.
Ota kattila liedeltä ja anna seoksen jäähtyä hetki.  Sekoita yhteen maitorahkan kanssa. Mausta sitruunamehulla tai esansseilla ja stevialla makusi mukaan. Itse laitoin reippaasti steviaa ja vaniljaesanssia, sitruunaesanssia ei tarvinnut niin paljoa.

Kaada massa tarjoiluastíoihin tai esim. cocktail-laseihin.
Pane pannacottat jääkaappiin pariksi tunniksi hyytymään. Parasta seuraavana päivänä.

Koristele pakastemarjoilla / sitrusviipaleilla.

Ravintosisältö (1 annos pannacottaa, jossa 50g vadelmia/annos):

150cal/ 200 g, proteiinia 10g, hiilihydraattia 8 g, rasvaa 7g

Perjantai-thinspoa

Lähden tänään mökkeilemään viikonlopun kunniaksi. Mukaan tulee kyllä bikinien lisäksi lenkkeilykamat :). Toivotaan, että maanantaina vaa'alle astuu levännyt, virkistäytynyt ja entistäkin kevyempi nainen. Aurinkoista viikonloppua kaikille!

Entäs torstain haasteet sitten? No, pärjäsin ihan kohtuulisesti...
[X] tee itsellesi laihdutus-motivaationauhoite (kuunneltavaksi)
[X] opiskele koulua varten vähintään 1,5h
[X] laita julkaisettomat valokuvat fb:hen (siis ne, mitkä olis pitänyt laittaa jo ajat sitten)
[ ] käy kuntosalilla. Ei vaan ollut aikaa kun keskityin haasteen muihin osiin.
[X] syö töiden jälkeen max. 250kcal
[X] tee kämppään perussiivous

Vaikeutta

Tänään vähän mättää joku. Asetan itselleni haasteita, jottei päivä menisi ihan pieleen:

[ ] tee itsellesi laihdutus-motivaationauhoite (kuunneltavaksi)

[ ] opiskele koulua varten vähintään 1,5h

[ ] laita julkaisettomat valokuvat fb:hen (siis ne, mitkä olis pitänyt laittaa jo ajat sitten)

[ ] käy kuntosalilla

[ ] syö töiden jälkeen max. 250kcal

[ ] tee kämppään perussiivous

Eiköhän tässä oo nyt puuhaa vähäksi aikaa :)

Mulla on tullut pieni suvantovaihe tässä laihdutuksessa. Söin tiistaina ja eilen n. 1500-2000kcal, en jaksanut laskea kauhean tarkkaan. En ole erityisen pettynyt itseeni, sillä jotenkin tuntuu, että tarvitsin hieman taukoa, ja halusin myös pois "säästöliekiltä". Olen silti karpannut.

Paino nyt: 57,4.

Maanantain huippulukemista, 56,6:sta on siis noustu melkein kilo. Viime viikolla tosin vaaka jumitteli vielä 58 kilossa, että joten sanottakoon, että olen tyytyväinen, niin kauan kuin paino ei nouse yli 57,5:n. Välitavoitepalkinnon, urheiluasun, ostamisen päätin lykätä ensiviikolle.  Toivottavasti saan painoni siihen mennessä pysyvästi alle 57,0:n kilon, muutenhan palkinto menee jonnekin hamaan tulevaisuuteen… No ei! Nyt kyllä tsemppaan! Luulen, että saan lisää potkua kunhan saan tehtyä itselleni motivaationauhan, jota kuuntelemalla voin yrittää ehkäistä motivaation ja innostuksen murenemista projektin edetessä. Älkää pelätkö, haluan kyllä tavoitteeseeni… En vain juuri nyt halua sinne ihan niin paljon kuin viimeviikolla. Onneksi on thinspo:

Kuva kertoo enemmän kuin 5000g

Minkä takia kaikki tämä vaiva? Huomaako eron? No, itse ainakin olen... iloinen!!

Ennen: 16.6.2011. 62 kg, BMI 22,35. Jälkeen 18.7.2011 57kg, BMI 20,56

Ennen: 16.6.2011. 62 kg, BMI 22,35. Jälkeen 18.7.2011 57kg, BMI 20,56

Ennen: 16.6.2011. 62 kg, BMI 22,35. Jälkeen 18.7.2011 57kg, BMI 20,56

Pahoittelen valotusta. Otin muutaman jälkeen-kuvan myös salamalla, mutta laitoin vertailuun vain samassa valaistuksessa otetut kuvat, sillä salamalla otetuissa kuvissa muodot näyttää vähän erilaisilta. Tässä vielä salamalla otettu etukuva:

18.7.2011 57kg, BMI 20,56

Hei tässä vikassa kuvassa oleva nainen on ehkä kenties joskus nähnyt kuntosalinkin ;)? Mitkäs on lukijoiden fiilikset näistä kuvista?

Annoskokoa etsimässä

Tein eilen jauheliha-parsakaali-kesäkurpitsa-laatikkoa. Tuntui aika järkyttävältä, kun laskin, että siinä kokonaisuudessaan oli noin 2100 kcal (olis pitänyt jättää feta-juusto pois...). Päätin tästä syystä, että jaan sen kuuteen ateriaan, ettei yhden aterian kalorimäärä nouse liian suureksi. Aluksi kun katsoin yhden annoksen kokoa, se tuntui kylläkin pieneltä (kyseessähän on terveellinen perusruoka). Sitten mietin, että mitä jos olisin jakanut vain viiteen osaan, olisiko yksi annos ollut merkittävästi suurempi? Ja vastaus: eipä juurikaan. Mikä neuvoksi sitten? Tajusin, että jos laittaisin määrän lautaselle, se ei itseasiassa näyttäisi pieneltä, jos lautasen toinen puoli olisi täytetty kasviksilla. Näinhän ateriat neuvotaan koottavaksi! Miten mä sen nyt ehdin jo unohtaa.  Tietty, kun otin ruokaa töihin evääksi, en kerennyt valmistamaan lisäkesalaattia, ja minun oli sitten tyytyminen  vajaaseen rasiaan kirsikkatomaatteja. Mutta eiköhän tuolla nälkä lähde ainakin muutamaksi tunniksi. Aina välillä se yllättää, että miten vähän sitä loppuenlopuks saakaan syödä. Mutta totuus on, että kun tässä laihdun niin samalla mun kulutuskin laskee. Vertailemalla kalorilaskuri.fi-laskurilla laskin, että kun pääsen tavoitteeseeni, niin kulutan n. 170 kcal vähemmän joka päivä, kuin aikaisemmin. Onneksi ero ei sentään ole suurempi. Mun täytyy nyt kuitenkin tosissaan iskostaa kallooni, että hei, aina ei ole pakko tunkea napaa aivan räjähtämispisteeseen asti täyteen. No, tietty sitten kun olen saavuttanut tavoitepainoni, luulen, että voin ennen pitkää alkaa ihan vaan seurata omaa näläntunnettani. Mutta luulen, että alkuun on edettävä maltillisesti! Nälän tunteeseen voi luottaa vasta sitten, kun vatsakin on jo oppinut, että kuinka paljon ruokaa suunnilleen tarvitaan ja mihin kellonaikaan sitä yleensä saa.

Energiaakin tietty tarvitaan

Olin sitten eilen E:n kanssa salilla testailemassa uutta kuntosaliohjelmaani (I’m loving it). Ennen tätä olin kotona laihtumiseni kunniaksi tankannut huimat 500g tuoreita mansikoita maustamattoman (stevialla makeutetun) jogurtin kanssa, kun olin niin nälkäinen saavuttuani töistä kotiin. Oli mielettömän hyvää, ja tankkaus myös kannatti: voitte uskoa, että minulla oli ihan eri tavalla energiaa siellä kuntosalilla kuin lauantaina. Tuntui mahtavalta treenata sillä tavalla, että koko kroppa oli menossa mukana ja oli sellainen kunnon tekemisen meininki. Lopuks sit vielä rentouduin kuntosalin saunassa. Mikä onnellisuuden tunne!

Joudun kyllä edelleen kärsimään siitä, että aamiaisen jälkeen, lounasta odotellessa, on aika kova nälkä, ja lisäks lounaan jälkeen, ennen päivällistä tai välipalaa, ehtii tulla hurja nälkä. Se tunne nyt ei tietenkään mikään varsinainen voittajatunne ole. Niin se vaan kuitenkin menee, että jos meinaa sen 0,5kg viikossa laihtua, niin pitää 500kcal vähemmän syödä kuin kuluttaa, ja näin ollen pitää valitettavasti myös sietää nälkää. Välillä mietin, että jaksanko tosiaan tätä vielä 10 viikkoa, mutta sitten ajattelen, että voinhan välillä pitää päiviä, jolloin syön enemmän, eli n. 1800-2000 kcal, eivätkä nämä päivät varmasti kaikkea saavuttamaani heti tuhoa. Laskin tosin, että niitä päivinä kun käyn kuntosalilla, saattaa kulutukseni jopa nousta sinne 2000 kaloriin, että sikälikään ei 2000 kcal ole mikään kriminaalimäärä ruokaa. Karppaamisesta en kyllä anna itselleni välipäiviä, en vaikka mikä olisi. Onneksi ei edes tee mieli mitään hiilareita.

One day I will get there <3

ps. Ennen ja jälkeen -kuvat siirtyy edelleen huomiselle... Sori.

56,6kg Ha ha ha ha...! Happy times

57kg meni tänä aamuna rytisten rikki. Selitys 0,5kg:n pudotukselle yhdessä päivässä? No, mikäpä muukaan, kuin vatsa! Tajusin vasta sunnuntai-iltana, että actionia on ollut vähän tavallista vähemmän viime päivinä. Ei onneks sentään tarvinnut mitään lääkkeitä ottaa, vaan asiat eteni kyllä ihan omalla painollaan. Silti vähän naurattaa, kun ehdin jo masistella sitä, miten paino ei meinaa millään tippua, vaikka oon ollut ihan mielettömän tiukka viimeaikoina, ihan jo siihenkin pisteeseen asti, että oon vaan hulluna puurtanut salilla ja lenkkipolulla vaikka koko kroppa huutaa et ei jaksa, ei jaksa.

Nyt on todellakin voittaja-olo ja perjantaina mua odottaa mun ensimmäisen tavoitepalkinnon shoppailu, urheilu-asu! Melkein tekis mieli jo tänään mennä se hakemaan, mutta tuntuu arvokkaammalta pitää omista säännöistä kiinni. En kyllä jaksa uskoa, että mulla nyt enää tulee mitään ongelmia pitää paino kolme päivää alle 57:n kilon. Toi kolmen päivän varoaika-ehto on tossa diilissä siksi, että joskus mun vaaka näyttää hetkellisesti jotain tosi alhaista lukemaa, joka ei kuitenkaan sitten seuraavana päivänä oon mistään löydettävissä.  Jos sen palkinnon ostaisi heti itselleen, ja sitten vaa'an lukemat lähtiskin taas nousujohteeseen, tulis kyllä huono omatunto ennenaikaisesta palkinnosta. Mutta nyt oon aivan varma siitä, että sen saan ja tuntuu käsittämättömältä, että oon vaan 600g:n päässä mun kahden seuraavan viikon tavoitteesta, 56-kilosta!

Lupaamani ennen- ja jälkeen-kuvat saan tänne bittiavaruuteen varmaan huomenna. Niissä oli molemmissa huomattavia valotusongelmia, plus että taustan jouduin niistä ennen-kuvista peittamään, koska otin ne alunperin vain itseäni varten, ja siksi en vaivautunut siirtämään henkilökohtaisia tavaroitani taustalta pois. Mutta! Kerta ne kuvat teille lupasin, niin aion lupaukseni pitää, koska arvelen, että niissä ero kuitenkin jo näkyy. Ajatelkaas, enää viisi kiloa lopulliseen tavoitteeseeni!

Väkerrettiinpä muuten eilen E:n kanssa mulle uusi kuntosaliohjelma! Tehtiin semmoinen perus A- ja B-päivä-ohjelma, jossa molempina päivinä käydään melkein koko kroppa läpi, mutta tehdään kuitenkin eri liikkeet. Lopuksi vielä vähän kuntosali-thinspoa:

 

 
Kiinteät ihmiset on niin kauniita!

Valoa ja pimeää, ei siin oo mitään luonnotonta…

57,1kg.

Päädyin kinastelemaan itseni kanssa. Se meni jotenkin näin:

X: Bravo, Yelene, olet  menestyksekkäästi näännyttänyt itsesi.

Z: Jos et sattumoisin tiennyt, niin paino putoaa vain, jos syö vähemmän kuin kuluttaa. Oon onnistunut!

X: 57,1? Luulin et sen piti olla maanantaina 57,2kg. Sun tavoitteet vaan kovenee?

Z: Herranjumala, kyse on 100g:sta. Mun paino on vaihdellut ihan miten sattuu! Mieluummin oon kuule vaikka 56,5 maanantaina kuin 57,3. Se on pienestä kiinni, ymmärrätkö.

X: Mä tiedän mitä sä ajattelet. Toivot, että oot huomenna 57,0, jotta pääset perjantaina shoppailemaan uutta urheiluasua.

Z: Entä sitten jos toivonkin? Haluan sen asun.

X: Ja sit et voi taas moneen päivään syödä mitään, kun pelkäät että vaaka saattaa hairahtua näyttämään 57,1 tai enemmän. Ajatella! Kyllä urheiluasun takia voi olla vaikka 600 kcal per päivä. Ihan sama vaikka pyörtyisi kadulle.

Z: En oo pyörtymässä kadulle, kiitos vaan luottamuksesta.

X: Jaa et vai? Eikö muka portaissa väsytä enemmän kuin aikaisemmin? Oliko sulla muka energiaa treenaa kun olit eilen salilla? Eikö? Mistäköhän johtuu?

Z: No, enpä koskaan väittänyt et kaikki tähän liittyvä tuntuis helpolta. Mutta antaa olla sen urheiluasun kanssa. Enköhän mä sen saa viimeistään ensiviikon sunnuntaina. Sitä paitsi väsymys on kyllä eri asia kuin pyörtyminen.

X: Toivotaan et olet oikeessa.

Z: Ihan turhaan me riidellään, tiedän, et säkin haluat tätä.

X: No joo, mutta tajuat varmaan, että tää on mullekin vähän pelottavaa, kun yhtäkkiä kaikki energiatasot on vaan niin matalat.

Z: En mä tässä kuolemaa tee. Sovitaanko niin, että tästä lähtien syön yli 1000kcal päivässä.

X: No hyvä niiin. Emmä nyt niin tota laihtumista vastaan ole. Kunhan et nyt tapa ittees.

Z: Haha. Sä oot just noin dramaattinen, vaik tiiät itteki, et kaikki on hyvin.

X: Ehkä sit. Mut ensviikolla puol kiloo/viikko. Onko selvä?

Z: Joo joo.

Olin eilen kuntosalilla, enkä meinannut jaksaa tehdä mitään. Lihaksissa ei ollut alkuunkaan voimaa. Päädyin tekemään periaatteessa saman, kuin mitä olisin muutenkin tehnyt, mutta vaan paljon hitaammin. Leuat piti sit loppuen lopuks tehdä 6:n sarjoissa (yleensä 12).  Näytin mielestäni kuntosalin peilissä laihtuneelta. Vertailin itseäni muihin samaan aikaan salilla oleviin tyttöihin, ja totesin olevani heistä laihin, jos ei lasketa syömishäiriöistä tyttöä, joka näytti luurangolta (toivottavasti hän saa voimia parantua…). Noh, meitä oli siis paikalla neljä. Totesin, että sillä on minulle aika vähän väliä, minkä kokoisia muut on. Haluan olla sen kokoinen, kun haluan olla, ihan itseni takia. 

E tunnusteli aamulla kylkiluitani ja sanoi jotain että ”no tuntuupas nää selvästi sulla”. Hän on niin söötti! Hän oli aika neutraali, enemmän se oli toteamus kuin moite. Nauroin hänelle ”no, kai ne nyt tuntuu jos sä tökit niitä tollee”. Mihin hän vastasi viattomasti ”no ei ne nyt kaikilla tunnu..” Mutta se oli kuitenkin ihan mukava sananvaihto.  Sanottakoon, että E:n rasvaprosentti on jotain alle kymmenen :D. En mä nyt tiettykään sen takia laihduta, vaan mulla on muut syyt, mutta ehkä se tavallaan kauhistuttaa, kun näkee kuvia, jossa me ollaan vierekkäin, ja mä näytän jotenkin ”isolta” siihen verrattuna. Onneks se on sentään mua reippaasti pidempi, niin kontrasti ei ole niin suuri.

Mun eilinen päivä oli kyllä loistava, mutta energiaa on ollut selkeästi tavallista vähemmän. Söin aamulla ehkä noin 900kcal:n aamiaisen (ilta piti sit tsemppaa jollain 400:lla kalorilla), mut jostain syystä en kuitenkaan saanut siitä niin hirveästi energiaa. Nyt pelkästään portaita nouseminen tuntuu raskaalta. Kun olin E:n kanssa kävelyllä,  niin mun piti tsemppaa itseäni eteenpäin eri tavalla kuin ennen.  Mua ei varsinaisesti nukuta, ja oon kyllä puuhastellut jotain koko päivän, mut toi mun kuntosalikeikka oli kyllä rimanalitus.

Why I won't miss you, sugar

Kokosin listan asioista, jotka eniten motivoivat minua laihduttamaan, oli se sitten kuinka vaikeaa tahansa:
1. Oon aina unelmoinut tästä, miksen toteuttaisi unelmaani, kun kuitenkin elän vain kerran?
Kauneus on aina subjektiivinen asia, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö oman kauneuskäsitykseni saavuttaminen voisi tehdä minua onnelliseksi.

2. Haluan olla oman elämäni herra (ehkä himojeni orja)
Haluan itse päättää, kuinka paljon painan. Teen muutkin suuret päätökset elämänisuhteen itse. Miksi antaisin sokerinhimon päättää puolestani, millaisissa vaatteissa näytän hyvältä? Typerä ajatus!

3. En halua tuntea syyllisyyttä syömisestä tai herkuttelusta.
Tietenkään en voi jatkossakaan varsinaisesti syödä sokeria, mutta entä sitten? Itsetehty jäätelö on hyvää! Itse tehdyt, stevialla makeutetut herkut ovat nannaa! Eikä minun tarvitse tuntea syyllisyyttä, kuten sokerin syömisestä.

4. Haluan voida iloita siitä, kun näen ympärilläni kauniita ihmisiä.
Miksi tuhlata aikaansa muiden kadehtimiseen, kun voi yhtä hyvin olla itsevarma ja tyytyväinen itseensä ja samalla iloita muiden kauneudesta myös? Itsevarman ja onnellisen ihmisen seurassa on mukavampi olla, koska hän ei koe muita uhkana, eikä koe kokoajan tarvetta saada muilta huomiota ja hyväksyntää. Näin hän myöskin käyttäytyy miellyttävämmin muita ihmisiä kohtaan.

5. Haluan, että ulkonäköni ilahduttaa minua
Miksi tuhlata aikaa itseinhoon? Parempi elää niin, että voi olla ylpeä itsestään ja teoistaan. Haluan iloita siitä, että olen nuori ja kaunis, niin kauan kun se on mahdollista. Ja se on mahdollista!